|
Kalkkikivi on graniittia huomattavasti
pehmeämpää sisältämiensä ainesosiensa ja
syntytapansa vuoksi. Kivi syntyy kun eloperäinen aines saostuu
merivedessä ja vajoaa pohjaan muodostaen kalkkilietekerroksia.
Ajan myötä kerrokset kovettuvat ja muodostuu
kalkkikiveä. Kerroksiin on vajonnut myös koralleja,
simpukoita ja kotiloita. Siksi kalkkikivissä esiintyy usein
fossiileja. Mannerlaattojen liikkumisen ja siitä aiheutuvien
vuorten poimuttumisten vuoksi jotkut tällaiset merenpohjan
kalkkikiviesiintymät ovat siirtyneet sisämaahan kauaksi
nykyisestä merenrannikosta. Hyvänä esimerkkinä
tällaisesta siiroksesta on Keski-Euroopan Jura-vuoristo joka on
miltei kokonaan kalkkikiveä. Vuoriston Saksan puoleisesta osasta
saadaan korkealaatuisia rakennuskiviä, Dietfurtia ja Jura
marmoria. Jälkimmäistä kutsutaan marmoriksi kovuutensa
ja hyvän kiillottuvuutensa takia.
Muita kuuluisia kauan aikaa jalostettuja laatuja ovat
ruotsalaiset
Öölannin ja Borghamnin kivet, Portugalin Azul Valverde ja
Viron dolomiitti.
Kalkkikivi soveltuu parhaiten sisätilojen lattia- ja
seinäverhouksiin.
|
